maanantai 24. heinäkuuta 2017

198. Siirtymisiä

Sunnuntaina meillä oli Diskon kanssa meidän ensimmäinen yhteinen koulutunti. Saatiin todella hyviä vinkkejä jatkoa varten! Ratsastin Diskon myös torstaina, mutta en tehnyt sillon mitään ihmeellistä ja koen siksi turhaksi kirjoittaa erillistä postausta siltä kerralta. Postauksen kuvat siltä päivältä!

Tunnin suunnitelmana oli tehdä paljon siirtymisiä, saada Disko teräväksi avuille. Aloitettiin tietysti kävelemällä pitkät alkukäynnit. Alkukäyntien jälkeen aloitettiin ottamalla ravia puoli pitkin ohjin. Ratsastettiin alkuun uraa pitkin ravia tehden selkeitä tempon muutoksia pelkän istunnan avulla. Disko sai vapaasti katsella ja ihmetellä ympäristöä. Kun saatiin Disko reagoimaan mun istuntaan ja jalkaan, siirryttiin kokonaan pois uralta tekemään ihmeellisiä käännöksiä ja kuvioita, jotta Disko tavallaan joutuisi kuuntelemaan mun apuja entistä tarkemmin. Ohjaa en edelleenkään saanut käyttää, johtavaa kättä ja raippaa sain kuitenkin käyttää. Niin kuin ennenkin olen maininnut mulla on tapana jäädä kädellä kiinni suuhun eteenkin käynnissä ja laukassa. Tehtävä auttoi muo, ratsastamaan pohkeella kohti ohjaa, eikä toisinpäin tai mitään muutakaan siitä välistä.
Diskossakin huomasi suurta eroa, kun en heti tunnin alusta ratsastanut niin paljoa ohjalla. Disko rentoutui paljon nopeammin, eikä myöskään kyttäillyt yhtä paljoa, mitä yleensä. Siirryttiin pikkuhiljaa seuraavaan tehtävään. Ratsastettiin toiselle pitkälle sivulle avotaivutusta, etuosa siirtyy hieman uran sisäpuolelle. Hevosen kuuluisi siis kulkea kolmella eri uralla samaa aikaa. Jos hevonen kulkee esimerkiksi kahdella tai neljällä uralla tai muulla tavalla poistuu avotaivutuksesta, voisi sitä kutsua rikkeeksi avotaivutuksesta. Avotaivutusta edeltävään kulmaan ratsastettiin kymmenen metrin voltti. Voltin avulla ikään kuin säilytetään avotaivutukseen tarvittava asetus pitkälle sivulle saakka. Tavallaan helpotetaan avotaivutukseen pääsyä. Avotaivutuksen jälkeen käännyttiin lyhyeen sivun keskeltä keskihalkaisijalle ja väistettiin takaisin uralle.

Avotaivutusta päätettiin tehdä pienissä pätkissä, tunnin tavoitteena oli kuitenkin saada Disko mahdollisimman hyvin kuulolle. Parit suoristukset avotaivutuksesta varmaan auttaisi! Vältytään samalla isommilta rikkeiltä avotaivutuksessa. Viimeksi kerroin kuinka meillä oli ongelmana se että ratsastin liian suurilla avuilla väistöä, samoin kävi sunnuntaina tunnin alussa. Ratsastin liikaa sisäpohkeella avotaivutusta, samalla unohdin ulkopohkeen. Tämähän tarkoittaa ainoastaan sitä että etuosan uran sisäpuolelle tulo, vaihtuu siihen että takaosa lähtee uran ulkopuolelle, mikä ei myöskään ollut toivottua. Pitkän sivun aikana ratsastin ehkä neljät eri pätkät avotaivutusta. Suoristettiin aina kun tuntui siltä että hevonen olisi poistumassa kolmelta uralta. Saatiin lopuksi tosi kivoja pätkiä avotaivutusta, kunhan muistin minimoida avut sekä ratsastaa enemmän ulkopohkeella kuin sisäpohkeella, ikään kuin löytää apujen tasapaino.

Väistöissä sama juttu, jäin ratsastamaan liian suurilla avuilla mikä johti siihen että takaosa lähti etuosan edelle väistössä. Samoin ulko tuki katosi hetkittäin vahingossa, mikä johti siihen että taas etuosa lähti liikaa takaosan edelle. Loppua kohti väistöt meni todella hyvin! Avotaivutusta edeltävällä voltilla Disko jäi vähän turhan paljon pohkeen taakse. Yllättävää voltilla oli se että muistin pitää ulkoavut kiinni (wau.. perusjuttuja), yleensä kun niitä ei ole havaittavissa, etenkään kymmenen metrin volteilla..


¨
Tämän tehtävän jälkeen Disko sai kävellä pienet väli käynnit, ratsastajan purkaessa mieleen tulevat ajatukset tehtävästä. Seuraavana aloitettiin tunnin varsinainen tehtävä, eli siirtymiset pääty-ympyrällä. Aloitettiin tekemällä siirtymiset käynnin ja ravin sisällä. Pääty-ympyrä jaettiin neljään eri osaan, jokaisen osan välillä tuli siirtyminen käynnistä raviin tai ravista käyntiin. Jokatoinen osa ympyrästä ravia ja toinen osa  käyntiä. Pääty-ympyrälle tuli neljät eri siirtymiset yhteensä. Alkuun siirtymisissä Disko oli tosi hidas pohkeelle, samoin siirtymiset ravista käyntiin suoraan sanottuna töksähti paikalleen. Diskolla siirtymiset ei muutenkaan ole sitä vahvinta osaamista. Ratsastin alkuun siirtymiset todella huonosti, aloitetaan vaikka siitä että ravissa en edennyt tarpeeksi, siirtymisissä mulla ei ollut pohkeet kiinni Diskossa, mikä olisi vähentänyt töksähtämistä. Siirtyminen olisi tällä tavalla ollut sujuvampi, samoin rentous ja eteenpäinpyrkimys olisi pysynyt paremmin yllä.

Minulla on myös edelleen samat ongelmat mun jalkojen kanssa, eteenkin oikean jalan kanssa. Kun käytän pohjetta, en käytä sitä niin kuin tekisin normaalisti vaan nostan kantapäätä. Tämäkin ongelma ilmennyt vasta ehkä viikko sitten, siksi alettiin tunnin aikana epäillä että tämä johtuisi Petterin pienestä koosta, minulla kun on melkosen pitkät jalat enkä suoraan yllä kylkiin. Toinen mahdollisuus, mikä olisi voinnut laukaista tämän ongelman isompienkin hevosten kanssa, nimittäin se että viime aikoina olen ratsastanut Seppoa melko useasti. Sepolla kun se pelkkä pohje ei aina auta, käy helposti niin että lähden niin sanoitusti kaivamaan jalalla. Kantapäätä nostaessa ilmenee toinenkin ongelma, nimittäin mun lantio jännittyy siinä samalla, en “istu mun lantion päällä” niin kuin pitäisi, istun sen edessä jännittyneenä. Tämä ongelma näkyy etenkin laukassa, viime postauksen laukka kuvissa näkyy erittäin selkeästi kyseinen ongelma. Kaikista mahdollisista ongelmista mitä istunnan kanssa voi olla, lantion jännittäminen on ehkä viimeinen ongelma minkä haluaa kohdata. Yritä nyt sitten mukautua hevosen liikkeisiin kun jännität lantiota. Ilmankos se laukan ratsastaminen on ollut niin vaikeeta viime aikoina. Kannatti käydä ratsastamassa valvovan silmän alla!

Disko sai hetken kävellä väli käyntejä, niin kauan kun me pohdittiin opettajan kanssa mistä ihmeestä tällaiset ongelmat on ilmestynyt. Väli käyntien jälkeen jatkettiin laukassa. Laukassa aloitettiin ratsastamalla laukkaa sujuvammaksi.  Yritettiin ekana korjata mun jalkoja, koska tiedettiin että mun jalan ja lantion ongelma ilmenee etenkin laukassa, kokeiltiin jos tilannetta auttaisi istumista kevyessä istunnassa. Jalkojen ongelmaa se auttoi paljon, jos nostaisin kantapäätä multa luultavasti menisi tasapaino ja joutuisin palauttamaan jalan oikeeseen kohtaan. Pikkuhiljaa mun jalka löysi oikean paikkansa, samalla sain paremmin mun lantion alle ja rennoksi. Laukkaa oli niin paljon helpompi ratsastaa tällaisessa asennossa! Vitsi mikä yllätys..


Kun laukka alkoi pyörimään kivasti ilman rikkeitä, niin jatkettiin vielä siirtymis tehtävää, mutta tällä kertaa käynti vaihtui laukkaan. Aloitettiin vähän helpommalla versiolla, puolet ympyrästä ravissa ja toinen puolikas laukassa. Samoin kuin ravin ja käynnin välillä siirtymiset töksähti todella pahasti, samoin eteenpäinpyrkimys katosi kokonaan eteenkin ravista. Todella ymmärrettävää sinänsä, minä en ainakaan haluaisi liikkua jännittyneen perunasäkin kanssa selässä! Ohjeeksi sain ratsastaa siirtymisiä enemmän istunnalla ja jalalla, kuin kädellä. Kunhan muistin ylläpitää muotoa ja ryhtiä istunnan ja pohkeiden avulla, myös siirtymisen läpi, saatiin tosi kivoja pätkiä myös askellajien välillä!

Kun ravin ja laukan väliset siirtymiset onnistuivat paremmin, jatkettiin samaa tehtävää ottamalla käyntiä mukaan. Nyt ratsastettiin ensimmäinen kolmasosa käynnissä, toinen laukassa ja kolmas ravissa. Vielä vaikeampaa mulle, ei sillä että käynnissä, laukassa tai ravissa olisi ollut ongelmia, pelkästään siirtymisissä niitä ongelmia oli. Käynnistä laukkaan siirtymiset meni aivan nappiin, niitä me ollaankin harjoiteltu paljon Kostin kanssa! Laukasta raviin siirtymisistä ei tarvitsekkaan puhua.. Siirtyminen vaan venyi ja venyi, en saannut Diskoa kunnolla takaisin avuilla, siirtyminen ei ollut mitenkään tasainen puhumattakaan rentoudesta. Sen sijaan eteenpäinpyrkimystä löytyi yhtäkkiä kilokaupalla! Eteenpäinpyrkimystä riitti niin paljon ettei se ollut hallussa enään, tarkoittaa myös sitä että siirtymiset olivat täysi katastrofi.




Mikään ei mennyt putkeen, siksi päätettiin kävellä ihan hetken ja aloittaa tehtävä täysin puhtaalta pöydältä. Ensimmäisellä kerralla unohdin itse käyntiin siirtymisen, toisella kerralla meni taas täysin nappiin. Nyt jos joskus oli pakko onnistua, minä vaan päätin niin, ja yhtäkkiä onnistuikin! Tehtiin molempia tehtäviä molempiin suuntiin, oikea kierros oli meille huomattavasti helpompi.
Päätettiin, että nyt jos joskus olisi hyvä hetki jättää ratsastus onnistumiseen. Ratsastin vielä vähän harjoitusravia samalla pääty-ympyrällä. Ihan vaan jotta voisin huomata eron mun istunnassa ja hevosen tavassa liikkua, verrattuna alku tuntiin. Disko liikkui niin paljon mielummin ja rennommin, kun minäkin istuin hyvin! Ratsastus lähtee istunnasta, vai miten se menikään?


Tästäkin tunnista jäi niin hyvä fiilis! Saatiin mun istuntaan liittyviä ongelmia havaittua ja alustavasti korjattua myös. Jatkan kyllä ehdottomasti tunneilla käymistä, vielä entistäkin aktiivisemmin!

2 kommenttia:

  1. olipas taas kiva postaus! :) kun lukee näitä just esim. sun postauksia, saa myös hyviä vinkkejä, mitä tehtäviä voi tehdä vaikka oman vuokraponin kanssa. mä ainakin oon saanu monta kivaa tehtävää sulta, mitä oon sitten tehnyt mun vuokraponin kanssa. kiitos siitä!! :D

    VastaaPoista