torstai 20. heinäkuuta 2017

194. Super Seppo!

 
Keskiviikkona suunnitelmissa oli käydä ratsastaa pelkästään Petteri, ulkonakin satoi sen verran paljon, ettei huvittanut ratsastaa useampaa hevosta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat pian, matkalla Petterille sainkin viestin että voisin halutessani käydä liikuttamassa Sepon super kevyesti 30-40 minuuttia. Ulkona ei satanutkaan yhtään, tietenkin ratsastaisin myös Sepon, kun kerran näin oli! Onneksi tallit ovat melkeenpä käännöksen päässä toisistaan, näin ollen kävin ratsastamassa Sepon ensiksi, ja vasta sen jälkeen ratsastin Petterin. Haluan kuitenkin analysoida ratsastusta välillä vähän liiankin paljon, siksi ajattelin että kerron Petterin ratsastuksesta erikseen, vaikka ratsastin Seppoa ehkä 40 minuuttia..
 


Alkukäynnit käytiin vaihtelun vuoksi tallin takana maastossa. Kentällä aloitin tietty käynnissä. Niin kuin viime postauksista on voinut huomata, olen tykästynyt tehtävään missä kulmiin tulee mun pahimmat viholliset, kymmenen metrin voltit jokaiseen kulmaan. Pitkille sivuille tutut sik-sak väistöt, avotaivutusta tai sulkutaivutusta. Tällä kertaa aikaa ratsastukseen ei ollut niin paljon joten päätin ratsastaa avotaivutusta toisella pitkällä sivulla, kun taas toisella pientä sik-sak väistöä, saadakseni molemmat pohkeet kunnolla läpi, käynnistä lähtien. Väistöissä ja avotaivutuksissa ei ollut mitään ongelmaa, kymmenen metrin volteilla oli taas senkin edestä ongelmia..


Ongelmana oli taas tuttu valuminen pois ympyrältä, mun epätasaisen ulkoapujen käytön takia, etenkin ulko-ohjan takia. Vaihdoin raipan ulkokäteen tasoittaakseen ulkotukea, ainakin vähän. Helpotti kyllä ratsastusta kymmenen metrin volteilla paljon! Tällä kertaa ratsastukseen ei ollut niin paljoa aikaa, joten jouduttiin keksimään nopeita ja ennen kaikkea tehokkaita ratkaisuja. Eteenkin Sepon kanssa pitää aina vähän muistella miten sitä ratsastaa, se on niin erilainen ratsastaa, mutta myös muihin mun liikutettaviin hevosiin verrattuna vielä täysin eri rakenteinen. Käynti työskentelyn jälkeen siirryttiin työskentelemään ravissa.

.

Raviverkkailuun jäi ehkä vähän liian vähän aikaa, pitkän käynti työskentelyn jälkeen. Ravissa ratsastin isot pääty-ympyrät molemmille lyhyille sivuille. Pitkille sivuille ratsastettiin loivat kiemuraurat. Olin alunperin suunnitellut että ratsastaisin pitkille sivuille avotaivutusta, myös ravissa. Kymmenen metrin volttien ongelmien jälkeen, päätin haastaa itseäni, kokeilla onko mulla oikeasti se ulko-ohja paremmin hallussa? Loiva kiemuraura on ehkä helpoin tapa huomata se, kun kaartaa takaisin uralle, ratsu karkaa pois kuviosta jos ulkotukea ei ole. Kuulostipa taas tyhmältä, niin itsestään selviä asioita, mutta kuitenkin niitä unohdetaan aina. Pääty-ympyröillä ei ollut oikeastaan mitään erikoisempaa ongelmaa. Yhtä kulmaa Seppo jäi usean kierroksen ajaksi kyttäämään ja tietty siksi hetkeksi rentous ja asetus katosi. Lovilla kiemuraurillakaan ei ollut ongelmia, Seppo taipui jotenkin yllättävän hyvin, ja uskalsin oikeasti pitää Sepon "hehtaarikaulaa" "kasassa". Muuten mulla ei ole mitään valitettavaa tai kommentoitavaa!


Vaikka ratsastus pidettiin lyhyenä päätin kävellä pikaiset parin kierroksen välikäynnit, ennen laukkaamista. Tällä kertaa laukkaaminen hoitui alkuun pääty-ympyröillä, niin että pitkille sivuille laukattiin taas eteen, vähän kevyeemmässä istunnassa. Alusta lähtien laukka oli tosi hyvää ja sainkin ratsastettua Sepon kivan rennoksi myös edestä. Eteenkin Sepon isossa laukassa jään täysin vahingossa kiinni suuhun. Olen yrittänyt korjata ongelmaa esimerkiksi pidentämällä ohjaa, joo todettu toimivaksi mutta samalla muoto valahtaa alas ja samalla hevonen jää turhan etupainoiseksi. Eteen ratsastuksen ansiosta laukka pyöri todella hyvin, siirryttiin siksi pikkuhiljaa keskiympyrälle työstämään laukkaa vieläkin rennommaksi ja aktiivisemmaksi takaata.

Laukkaa en jäänyt sen enempää työstämään, aikakin alkoi loppumaan.. Loppuravit vielä melko pitkin ohjin kahdeksikolla. Seppo oli ollut todella hyvä ratsastaa, totesin tallissa ääneen etten varmaan ikinä ole ratsastanut noin kivaa Seppoa! Vaikka tämä(kään) postaus ei ehkä anna niin positiivistä kuvaa mun ratsastuksesta. Kuitenkin, jäin vielä hetkeksi työskelemään kolmikaariselle. Tehtiin parit siirtymiset ja voltit kaariin. Vitsi oli niin kiva ratsastaa hevosta, joka oikeasti teki kaiken minkä pyysi, vaikka omaa aikaansaannosta han se osittain oli!
 
Tällaiset ratsastukset tuo niin paljon lisää motivaatiota ratsastamiseen, eteenkin siihen tylsään ratsastuksen suunnitteluun. Muuten ainakaan mun ratsastuksesta ei tule yhtään mitään, ei ainakaan muuta kuin ympyrällä pyörimistä, hyvällä tuurilla ympyrät saattavat muuttua kahdeksikoksi. Lisäksi viime viikkoina laskin juuri että keskimäärin olen ratsastanut 4-7 kertaa viikkoon parin viimeisen viikon aikana, oli se sitten maastoilua tai kenties mitä. Se että oikeasti jaksaa suunnitella ratsastukset tarkkaan, oli sitten oma maksullinen ratsastus tai tutun hevosen liikutus, vie ainakin multa paljon.. Tällä kertaa tälläistä, motivaatio ratsastukseen korkealla suuntasin vielä Petteriä ratsastamaan, mistä kerronkin enemmän seuraavassa postauksessa.
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti