lauantai 15. huhtikuuta 2017

186. Kaksi kärsivällistä keskiviikko-ratsua 29.3


Keskiviikkona pääsin yllättäen kahden ratsun kyytii. Anna kysyi pääsisinkö ratsastamaan myös Kentin, Repen seuraksi kentälle. Tottakai ehtisin vielä ratsastamaan Kentin, Petterin ratsastuksen jälkeen. Kaikkea en vielä siinä vaiheessa tiennyt, kun lupasin ratsastaa Kentin. Menisin nimittäin ilman satulaa. Aluksi kyllä vähän kuumotti ajatus hypätä Kentin selkään ilman satulaa, onhan se aika korkea pudotus sieltä eikä sen selkäkään ole mikään mukavin istua, ei sillä että Kent ketään tahallaan tiputtelisi ketään :D Anna vielä kertoi kuinka kiva ja rento Kent oli ollut viime päivinä ratsastaa, pitkät käyntimaastot oli selvästi tehnyt tehtävänsä!




Aloitin ratsastamalla Petterin. Petteri oli viime viikolla käynyt useana päivänä maastolenkillä mutta myös pari vapaata oli kertynyt. Odotuksena oli hyvin energinen poni, vaikka Heidi oli ratsastanut sen tiistaina. Tarhasta löytyikin ihanan mutainen poni.. Ei hauskaa, luvassa oli siis pitkäkestoinen harjausprosessi. Harjaamisen jälkeen laitettiin ponille suitset päähän ja lähdettiin kohti kenttää, satula jäi tällä kertaa talliin. Näin jälkeenpäin mietittynä ei ehkä ollut kovin fiksua ratsastaa kahta hevosta ilman satulaa sekä ilman satulahuopaa näin karvanlähtöaikana…



Kun kentälle oltiin päästy turvallisesti pääsi poni kiertämään kenttää pitkin ohjin. Alkukäynnit vain vahvisti mun mietteet energisestä ponista, sellaista vauhtia poni kipitti menemään. Kentältä oli myös otettu pois väliaita, mikä tarkoitti että pian pääsisi taas ratsastamaan koko kentällä! Ainoastaan pikkupuoli oli sulanut miltei kokonaan, loput kentästä oli vielä toistaiseksi jäässä.




Kun poni oli päässyt kävelemään tarpeeksi pitkään aloitettiin käynnissä työskentely. Aloitin tällä kertaa oikeassa kierroksessa. Ratsastin melko reipasta käyntiä, kun se kerran noin helposti oli saatavissa. Ratsastin jokaiseen kulmaan pienet, ehkä seitsemän metrin voltit. Voltilta lähdin ratsastamaan pitkälle sivulle pientä väistöä sisälle päin ja sieltä takaisin uralle asettaen valmiiksi seuraavalle voltille. Lyhyiden sivujen keskelle tein pysähdykset, jos poni ei meinannut pysähtyä tai lähti kipittämään hitaasti eteenpäin, peruutin sitä myös pari askelta. Tehtävä meni odotettua paremmin!
.






Petteri ei yleensä noin energisellä päällä malta odottaa apuja väistäessä, puhumattakaan pysähdyksistä. Tällä kertaa väistöt onnistui todella hyvin, jäin ehkä vähän liikaa kiinni suuhun mikä johti siihen että poni jäi ajoittain mielestäni liikaa pohkeen taakse. Pysähdykset ei menneet niinkään hyvin, Petteri ei olisi malttanut odottaa yhtään, vain olisi halunnut lähteä suoraan seuraavalle ympyrälle. Näin jälkeenpäin mietittyä oli ehkä ihan hyvä että poni jopa jäi vähän pohkeen taakse väistöissä, ponista tuli paljon kuuliaisempi kun se joutui pysähtymään ennen kulmaan tulevaa volttia. Näin väistöltä tullut hitaus auttoi minua saamaan taivutuksen ja asetuksen kunnolla läpi koko ympyrän ajan. Hyvällä fiiliksellä lähdin verryttelemään ravissa!


Ravissa päästiin taas legendaaristen pääty-ympyröiden pariin. Lyhyeisiin päätyihin tuli isot pääty-ympyrät ja pitkille sivuille loivat kiemuraurat. Verkkasin aluksi aivan normaalisti ympyröillä asettaen sisään, sekä “työntämällä” koko ponia pyöreämmäksi sisäpohkeen ympärille. Petteri alkoi pyöristyä kivasti ja alkoi myös takaata tulla oikein aktiiviseksi. Loivilla kiemuraurilla Petteri yritti väkisin päästä keskihalkaisijan toiselle puolelle, kun en muistanut pitää ulkoapuja kiinni kunnolla. Myös raippa ulko kädessä olisi ollut hyödyllinen, olisin voinut paljon kevyemmin auttaa ponia vieläkin enemmän silloin.
Muutettiin tehtävää vielä vähän. Ympyröillä aloin asettaa sisän ja ulos. Toisella ympyrällä ulos ja toisella ympyrällä sisään. Halusin vielä enemmän auttaa Petteriä loivalla kiemurauralla joten päätin vasta tässä vaiheessa ottaa raipan ulkokäteen sekä hidastaa ponia käyntiin keskellä kiemurauraa, niin sanotussa kiemuran vaikeimmassa kohdassa. Jos tuntui siltä ettei poniin ollut mitään kontrollia, niin saatoin jopa pysäyttää sen nopeasti ja jatkaa siitä suoraan raviin.
Nyt tehtävä onnistui niin paljon paremmin! Petteri ymmärsi tehtävän idean ja uskalsi luottaa pelkästään mun apuihin. Ratsastin vielä tehtävän alkuperäisen “mallin” loppuun pari kertaa, sitähän kuitenkin hain alusta lähtien, tämä välitehtävä oli vain auttaakseen Petteriä


.
Sen jälkeen kävelimme ansaitut välikäynnit. Hyvin mielenkiintoisten välikäyntien jälkeen aloitettiin verkkaaminen myös laukassa. Laukkaa ratsastin aluksi vain keskiympyrällä kevyessä istunnassa, jotta Petteri pääsisi käyttämään selkäänsä paremmin. Laukat nousi yllättävänkin hyvin! Pikaisen verryttelyn jälkeen siirryimme takaisin uralle. Ratsastin loivaa kiemurauraa ravissa, ennen kulmaa pysähdys ja laukan nosto. Ratsastin siitä laukassa pääty-ympyrän. Aloitin oikeassa kierroksessa, joka on ollut meille vaikeampi nyt viime aikoina. Itse en ole saanut ratsastettua Petteriä tarpeeksi kuulolle sisäpohkeelle mikä on tuottanut ongelmia etenkin laukassa. Nostot on tullut tosi vinosti eteenkin kulmissa, siksi tämä tehtävä oli meille todella hyvää harjoitusta!


Vinoutta luulin aluksi tulevan siitä että olen viimeaikoina alkanut paremmin löytämään ulko ohjan tukea mutta täysin unohtanut sisäohjan mutta nyt pikkuhiljaa olen huomannu että se ei varmaankaan johdu siitä, pikemminkin mun sisäpohkeesta. En saa Petteriä ratsastettua edelleenkään niin että pystyisin samaa aikaa istumaan tasaisesti, pitämään ulko ohjaa tuntumalla, ratsastamaan ulkopohkeella, käyttämään painoapu hyödyksi, käyttämän sisäpohjetta ja sisä ohjaa. Aina joku jää uupumaan tai sitten en vaan osaa käyttää sitä aivan 100% asti.. En tiedä mitä tuolle ongelmalle voisi tehdä, koordinaatioharjoituksia? Olen myös huomannut että jos käytän ulko ohjaa mulla on selvästi joku tarve heti napata kiinni myös sisäohjasta aivan turhaan. Vaikeeta…


Loiva kiemuraura auttaisi minua saamaan pohkeet  sekä asetuksen täysin läpi, mikä pikkuhiljaa helpottaa kulman laukannostoa. Asetukset sain ratsastettua tosi kivasti mutta sisäpohje, se ei ollut avuksi sitten yhtään. Petteri oli tosi rento kiemurauralla mutta heti kun piti käyttää sisäpohjetta rentous katosi pitkälle pois.. Eikö ongelman myöntäminen ole ensimmäinen askel ongelman korjaamiseen?
Laukannosto kuitenkin onnistui tosi hyvin niin kauan kun keskityin sisäpohkeen käyttöön. Jos sillä vahingossakaan tökkäsin lähti Petteri vain lisäämään ravia, mikä ei ollut mitenkään haluttu reaktio. Ympyrällä voitte kuvitella miltä näyttää kun sisäpohje ei mene läpi tai sitä ei ylipäätänsä osaa käyttää oikein. Ei näytä hyvältä, eikä ponin vartalo mitenkään taivu mitenkään kuvion mukaisesti. Ei ollut mitenkään joustava poni alla, Petteri olisi varmaan osannut, jos ratsastaja osaisi ratsastaa sitä haluttuun tapaan. Tehtävä oli kiva ja laukannostot sujui entistä paremmin vaikka itse laukkaaminen ei ollut kaunista katsottavaa.


En jaksanut yrittää laukkaamista enään tuon tehtävän jälkeen, turha on yrittää jos ei kuitenkaan onnistu. Ravissa jatkettiin loput ajasta. Yritin aktivoida sisäpohjetta sekä ulko apuja ratsastamalla keskiympyrällä sekä avoja että sulkuja vuorotellen n. viiden askeleen pätkissä. Jos pätkä onnistui hyvin saatoin jatkaa sitä pidempäänkin. Yllättävän hyvin sain avot ja jopa sulut onnistumaan! Mun sisäpohjekkin alkoi paremmin toimimaan vaikka se ei hivonnutkaan täydellisyyttä. Joka kerta parempaan päin? Petteri rentoutui todella hyvin etenkin avoissa. Pitäisi varmaan joka kerta miettiä niin että ratsastaisi avotaivutusta vaikka oikeasti ratsastaa ympyrällä. Avotaivutukset  miltei aina sujuu hyvin meiltä, onhan niitä treenattu ja paljon…


Viimeisenä muttei vähäisimpänä poni sai ravata pitkin ohjin kenttää ympärin. Parit ympyrät vielä ravissa, sen jälkeen loppukäynnit ja viimeisenä lähdettiin tallia kohti. Tallin pihassa odottikin seuraava ratsu, Kent. Laitoin nopeasti pois Petterin, eihän sillä ollut satulaakaan, niin meni todella nopeasti.  Petteriltä suitset pois ja eikun tarhaan syömään poni kavereiden seuraan! Kentillä oli käynyt hoitaja aikaisemmin päivällä, onnekseni Kent oli todella puhdas kun sillä oli vielä loimi päällä. Harjasin nopeasti pois irtokarvat ja laitettiin Kentille suitset päähän. Onnekseni Anna heitti minut selkään, enkä tarvinnut kiipeä jättiläisen selkään kenties miltä aidalta..


Kentälle päästyä käveltiin pitkät alkukäynnit. Kent vaikutti jo alku käynneissä todella rennolta ja mukavalta. En ollut mennyt sillä pitkään aikaan, tai ylipäätään ilman satulaa Kentillä, joten odotin jännittyneempää hevosta. Pian päästiin ravaamaan. Ikuinen esteruuna Kent, ei mun järkyttävään pomppimiseen reagoinnutkaan. Olin aika yllättynyt että se jopa oli paljon rennompi ilman satulaa, en ole koskaan nähnyt sitä noin rentona mun kanssa! Ravissa se jopa pyöristyi tosi kivasti kun muistin taivutella, eikä muuten kulkenutkaan pää pystyssä kun mikälie kirahvi.. Kenttä oli vielä sen verran jäässä etten viitsinyt muuta tehdä kun ympyrällä ravata. Taivuttelin molempiin suuntiin Kenttiä vasta- sekä myötä asetuksilla. Ravasin myös hetken kahdeksikolla. Yritin taas aktivoida mun lihaksistoa, eteenkin vatsalihaksistoa sekä pohkeita. Kättä en yrittänyt käyttää erikoisemmin, yritin säilyttää rentoutta ratsastamalla enemmän jalalla, kuin kädellä.


Pian päästiin laukkaamaan. Sama juttu laukassa. Ratsastin keskiympyrällä alkuun melko pitkään laukkaa. Kun Kent tuntui kivalta vaihdoin vielä suunnan ja nostin laukkaa siinäkin kierroksessa pari kertaa. Pikkuhiljaa lyhensin ja pidensin sen laukkaa aina sopivissa pätkissä, sain ehkä enemmän hallintaa Kenttiin näin. Esteillä Kent käy melko kuumana, toi on mielestäni hyvä “valmisteleva” harjoitus esimerkiksi verryttelyyn, niin kauan kun jarrut menee läpi.. Laukassa ei ollut mitään ongelmaa, niin kauan kun itse muistin pitää ylävartalon paikallaan ja pohkeet lähellä Kenttiä. Heti kun nostin vahingossa kantapäitä mun istunta horjahti vähän eteen. Se tietysti johti siihen että Kent kokeneena ratsuna tietysti reagoi
siihen ja lähti vauhdikkaammin eteenpäin. En tiedä miten saan asian korjattua, etenkin esteillä kantapäiden nostaminen kostautuu.

Taivuttelin vielä lopuksi Kenttiä ravissa. Päästin Kentin venyttämään itseään rennoksi alas ravissa. Taas oli kaksi todella kivaa ratsua alla! Oma ratsastus ei oikein nappiin mennyt, aina on parannettavaa, turhista virheistä suurimpiin virheisiin. Ensi kerralla vieläkin paremmin!

2 kommenttia: