torstai 24. marraskuuta 2016

151. Pohjanoteeraus 19.11

Kuvituskuvissa pyörii tällä kertaa Petteri ja Texas!
Kostilla kävin taas ratsastamassa Lauantaina. Itse olin puolikuntoisena liikenteessä eikä Kostikaan ollut mitenkään hyvä ratsastaa.. Kosti oli todella jäykkä ja hidas avuille. Saatiin loppua kohden parit todella hyvät pätkät!
Alkukäyntien jälkeen siirryimme keskiympyrälle työskentelemään ravissa. Kosti on viimeaikoina ollut todella huono ratsastaa. Se on ollut todella huono, hidas ja todella jäykkä. Kosti oli eteenkin todella huono vasemmassa kierroksessa ja jäätiin siksi todella kauan verryttelemään siihen suuntaan. Oikeassa suunnassa Kosti oli jo paljon parempi eikä verryttelyyn mennyt pitkään!

Ravissa minun piti kokoajan yrittää ajatella eteen päin ratsastusta, ettei Kosti jäisi aivan liikaa pohkeen taakse. Jäykyyden vuoksi ratsastin vasta- ja myötä taivutuksia ja asetuksia. Jännittyneestä Kostista muuttui pian paljon rennommaksi tyypiksi ja sai omiakin jalkoja pikkuhiljaa alle! Eteenkin takaosaa minun piti vahtia, ellei takaosaa tulisi alle en mitenkään saisi sitä liikkumaan hyvin, enkä varsinkaan rentona tai mitenkään muutenkaan hyvin..
Ravi alkoi pikkuhiljaa sujua ja päästiin Kostin kanssa tositoimiin!  Ratsastettiin kolmikaarista niin että joka kaarteeseen tulisi pieni voltti tai iso pääty-ympyrä. Ympyrällä pyörittiin kunnes alkaisi löytyä rentoutta ja malttia mutta ravi kuitenkin pysyisi tahdikkaana.



Yritin pitää tehtävän monipuolisena lisäillen siirtymisiä, vasta-taivutusta, ympyröitä ja peruutuksia. Temponvaihtelujakin mahtui mukaan. Kosti heräsi todella hyvin tehtävän edetessä. Pidemmässä ravissa saatiin takajalatkin oiken lennokkaasti mukaan! Välillä vähän liikaa innostuttiin lisäyksistä ja tuli vähän liian paljon takaosaa taivasta kohden.. Kosti ainakin tykkäsi! ratsastaja ei niinkään tykännyt Kostin idesta.
Lisäyksiinkin alkoi löytyä pian sopivia askelia sopivalla lennokkuudella. Kosti oli ihan innoissaan tempon vaihteluista, vaikka kootummat pätkät näyttivät aluksi ottavan päähän. Siirtymiset ravista pysähdykseen tai pysähdyksestä raviin olivat aluksi todella hankalia. Rentous katosi totaalisesti ja peruutuksessakaan ei ollut mitään malttia tai tietoakaan rentoudesta.

Kosti kuumeni todella paljon lisäyksistä ja päätinkin pian siirtyä seuraavaan tehtävään!
Ravissa ratsastin pelkästään ympyrällä hetken. Taivuttelin Kostia sisään ja ulos. Lähinnä yritin saada sitä liikumaan hyvin mutta aktiivisesti. Tuli todella hyviä pätkiä hetkittäin! Tunsin oikeasti eroja kunnolla ravaamisen ja puoliksi lahustamisen väliltä. Oli aivan eri asia istua oikeasti ravaavan hevosen ravissa kun että istuisi puoliksi laahustavan hevosen selässä. Ehkä vähän liioteltu esimerkki, mutta oikeasti pystyi selästäkin tuntemaan koko hevosen selän läpi muutoksia.



Siirryttiin pian laukkaamaan, mikä ehdottomasti on yksi meidän vahvuuksista! Aloitin tekemällä yksittäisiä nostoja uralla,keskittyen mun istuntaan. Nostot oli aluksi todella tahmeita eikä laukat oikein nousuut takaosasta saakka. Nostoja tehdessä useammin ja useammin, ne kerta kerralta paranivat! Siirryin keskiympyrälle laukkaamaan lisää. Laukassa tehtiin myös tempon vaihteluja. Kosti jäi edelleen todella paljon pohkeen taakse. "Lisäykset" laukassa herätti selvästi Kostin talviunilta! Heräsihän sieltä upea hevonen, niin kauan kun ratsastajakin muisti ratsastaa hevosta eikä vain istua kyydissä.. Hitaammillakin pätkillä tuli todella hyviä pätkiä! Piti muistaa ratsastaa jalalla laukkaa eikä jäädä liikaa pidättämään istunnalla tai ohjallakaan.


Herättelyn jälkeen lähdettiin ratsastamaan ravissa väistöä ja kolmikaarista. Laukkaaminen sai tällä kertaa jäädä vähemmälle ettei Kosti väsähtäisi totaalisesti. Ravissa jatkttiin töitä ahkerasti. Ravi olikin ainoa täysin onnistunut ja rento askellaji! Kuinkas kävikään? Oliko se ravi enään yhtä hyvää ja rentoa kun alkutunnista? Ei, ei ollut ei..


 
Ravi oli todella hätäistä eikä muuten ollut lähelläkään rentoa ravia.. Pää taivasta kohti ja menoksi. Ratsastaja ei ollut yhtään samaa mieltä, olimme taas täysin ristiriidassa. Päätin lopettaa varsinaisen tehtävän siihen, turha yrittäää tehdä vaikeaa tehtävää meille jos ei rennosti normaali ravikaan suju.
Siirryttiin luovutuksen merkkinä ravaamaan keskiympyrälle, toivossa korjata ravista parempaa. Kyllä se hetkittäin sujui mutta siinä välissä ei ollut mitään positiivista sanottavaa!
 
 
Kiltisti ravailin sentään loppuravit kentällä. Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa vaihtelun vuoksi. Huomaa taas ettei ole tullut käytyä valmennuksissa tarpeaksi usein kun mikään ei taaskaan tunnu onnistuvan. Istunta tuntui aluksi parantuneen mutta en kyllä siitäkään uskalla mitään sanoa..
Taas niin turhautunut olo ratsastuksen jälkeen..
Tälle tai ensiviikollekkaan ei saatu mitenkään aikatauluja sopimaan yhteen ja jää taas yksi arvokas valmennus välistä.. Ehkä me vielä täältä kuopasta noustaan!
 


2 kommenttia:

  1. Ihanat suitset :O Mistä ne on?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Mulla ei ole mitään hajua mistä ne on, valitettavasti :(

    VastaaPoista