sunnuntai 16. lokakuuta 2016

132. "Mieti että jalkasi ovat halvaantuneet"

"Mieti että sulla on satulan edessä ja takana laasersäteet, et voi nojata eteen etkä taakse." "Mieti että jalkasi ovat halvaantuneet, ne ei yksinkertaisesti liiku mihinkään suuntaan." "Nyt Helsinkiin se oikea jalka, se vain pilaa kaiken!"


Eilen minulla ja Kostilla oli ensimmäinen Sannan kouluvalmennus/tunti. Aika ristiriitaisilla fiiliksillä sieltä lähdettiin pois, kokemusta, tietoa ja ohjeita rikkaampana kuitenkin!
Tunti oli oikeastaan todella kiva, keskityttiin pieniin mutta tärkeisiin juttuihin, eteenkin istunnassani. Jännää kuinka pieni juttu voi vain pilata miltei kaiken suuren työn, hermotkin meinasi mennä multa sekä ponilta. En vain yksinkertaisesti saannut ratsastettua hyvin sitä, en edes helpoimpia asioita.


Tunti alkoi todella kivasti, käytiin aluksi läpi parin esimerkkikuvien avulla, miten Kosti liikkuu nyt ratsastaessa, miten sen kuuluisi liikkua, mitä pitää työstää ja miten. Se antoi todella suuntaan antavan kuvan minulle miten jatkossa voin treenata Kostin kanssa, niin että kaikki ei mene aivan metsään.
Siitä pääsinkin suoraan verkkailemaan Kostia tuttuun tapaan. Sain verkkailla aivan itsekseen nopeasti Kostin käynnissä, ravissa ja laukassa niin että saadaan jonkin näköinen kuva nykyisestä tilanteesta.
Tällä hetkellä Kosti liikkuu melko etupainoisesti, tämän pitäisi muuttaa enemmän takapainoieksi melkeinpä. Lisäksi sille on alkanut "kasvaa" alakaula mikä pitäisi saada ratsastettua pois, tai ainakin edes vähennettyä.


Verkkailin Kostia käynnissä aivan pienillä väistöillä uralta pois päin ja takaisin uralle, jotta Kosti olisi kuulolla ja kuuntelisi kunnolla jokaikistä liikettäni eikä arvuuttelisi mitä seuraavaksi tehdään. Kosti tuntui aika tahmealta siinä eikä oikein tuntunut vertyvän yhtään. Ravailin vielä vähän ympyröillä ja loivilla kiemuraurilla. Ratsastin taas vähän pidemmällä ohjalla saadakseni ratsastettua sitä mahdollisimman pitkälle kaulalle ja pidempään muotoon siitä, ei kuitenkaan ratsastettua alas. Kosti oli tosi etupainoinen siinä eikä oikein ottanut omia jalkoja alle.
Nostin vielä yhden laukan ympyrällä ja laukkasin siinä hetken, saadakseen vähän enemmän rentoutta ja ratsastettavuutta poniin. Kosti rentoutui siinä hyvin, mutta puski lavoilla edelleen ulospäin ja jäi todella etupainoiseen "muottiin". Pieni ja nopea verkka riittikin ja päästiin kunnolla töihin.


Sannan mielestä verkassa ei ollut oikeastaan mitään erityistä korjattavaa, kaskun muistaa vähän muokata verkkaa jokaisella ratsastuksella ettei aina pyöritä samaa ympyrää. Ohjia voisi lyhentää hieman ja rauhoittaa jalat, eteenkin oikea jalka oikeassa kierroksessa on aivan liian aktiivinen turhaan.


Verryttelyn jälken siirryttiin suurelle keskiympyrälle ratsastamaan käyntiä niin pitkään kunnes se sujuisi hyvin. Minun piti ajatella että edessäni ja takanani on laaserisäteet, jonka läpi ei mikään muu paitsi kyynerpäät voi mennä. Lisäksi minun piti kuvitella että jalkani on kokonaan halvaantuneet eikä ne voi tehdä muuta kun olla rentona melko edessä.
Ympyrällä alkuun ratsastettiin oikeastaan melkein kokonaan ilman pohje apuja. Sain käyttää ohjaa kääntämättä ja vääntämättä ranteita, raippaa sekä ääniapuja ja minimaalisesti pohkeita. Ratsastettiin pysähdyksiä ympyrällä edelleen minimaalisilla avuilla. Heti pienen pidätteen jälkeen minun piti suoraan myödätä, vähentääkseen turhat pidätteet ja paineet hevosen suussa, tietty näyttäähän se myös siistimmältä kun hevonen näyttää tyytyväiseltä.


Pysähdykset kun alkoi sujua, oikeastaan kuin pysähdyksen jälkeiset myötäykset sujuivat, jatkettiin seuraavaan pieneen osioon. Pysähdyksen jälken minun piti tietty myödätä ja tämän jälkeen peruuttaa yksi askel pelkällä ohjalla ja myödätä. Peruuttamista jatkettiin aaina siitä pari askelta. Peruutuksista huomasi selvästi että mulla oli epätasaisen mittaiset ohjat. Kun pohkeita en saannut käyttää ja Kosti lähti väistättämää peruutuksessa, oli minun painopiste siirtynyt pidättäessä joko vasempaan tai oikeaan. Herkäksi ratsastetusta hevosesta, eteenkin Kostista huomaa todella helposti mun omat muutokset istunnassa, esimerkkinä painopisteen siirtyminen ja ohjien erimittaisuus johti osittain väistättämiseen peruutuksessa.
Sanna käväisi nopeasti kostin selässä ja näytti ja selitti vielä vähän paremmin tehtävän ideaa ja näyttikin samantapaisen idean, mutta pohkeenväistönä.



Vähitellen aloitettiin käynnissä ratsastamaan Kostia enemmän pakettiin, edelleenkin mahdollisimman pienillä avuilla miettien että en pysty mennä yhtään taka- tai etukenoon enkä myöskään pysty liikuttamaan jalkojani miltei yhtään. Kuulostaa todella helpolta mutta lupaan ettei ollut sitten yhtään..
Kostin vahvin askellaji on ehdottomasti ravi mutta laukassa on minun tapauksessani niin paljon helpompi ratsastaa, valitsimme siis jättää ravin tällä kertaa kokonaan pois ja siirryttiin laukkaamaan.


Laukkaa ei niinkään ratsastettu, enemmänkin treenattiin itse nostoa ja laukan kasassa pitämistä, niin ettei muoto valu alas sekä ettei Kostista tulisi etupainoinen. Sanna kävi vielä ennen tehtävän aloittamista ratsastamassa kerran tehtävän läpi minulle vaikeammassa suunnassa. Muiden ratsastaminen avasi kyllä taas uusia näkökulmia, miltä sen ratsastuksen kuuluisi näyttää ja miten pystyn vaikuttamaan hevoseen oikein mutta melko huomaamattomasti jne., pilaamatta rentoutta.
Hyppäsin takaisin kyytiin ja aloitettiin itse tehtävä.


Käyntiä ratsastin ympyrällä niin kauan kunnes käynti hidastui ja rentoutui. Suoraan siitä ponnistettiin laukkaan. Laukka kuitenkin pidettiin melko lyhyeenä ja ratsastettiin sitä pienissä pätkissä rennommaksi. Aina en saannut nostoa läpi tarpeaksi nopeasti ja rikottiin suoraan takaisin raviin. Pikkuhiljaa päästiin ratsastamaanb pidempiä pätkiä laukkaa, rentouden katoessa siirryttiin kuitenkin takaisin käyntiin ja sopivasta kohdasta tehtiin uusi nosto. Ai että, se minun oikea jalka kokoajan halusi antaa lisää pohjetta ja samalla itse lähdin aivan liikaan mukaan pumppaamaan laukkaa. Meni niin hermo! Minun oikea jalka vain pilasi kaiken, pilasi rentouden, pilasi istuntani, pilasi kaiken. Kostillakin taisi mennä käämi ja hän esitteli minulle pari pukkiakin... Lopuksi saatiin ehkä yksi hyvä nosto ja laukkapätkä molempiin suuntiin, parempi kun ei mitään!



Aikakin meinasi loppua kesken, siksi ravailinkin ja loppuravailinkin melko itsenäisesti. Kosti oli tosi rentona taas mutta... Olisiko vaikka oikea jalkani joka tuli pilaamaan kaiken? Keventäessä jotenkin mystisesti minun jalka vain halusi painua taakse. Jännitin ilmeisesti jalkaani niin etten saannut ratsastettua painamatta jalkaa taakse. Ravailin vielä pätkän harjoitusravia jalan palauttamiseksi oikeaan kohtaan. Loppukäynnit ja talliin.


Oli kyllä aivan super tehokas tunti! Saatiin paljon neuvoja ja tehtäviä mitä treenata Kostin sekä Petterin kanssa mun istunnan kehittämiseksi, istuntahan on kaiken A ja Ö. Tämmöisiä ajaituksia minulle jäi valmennuksen jälkeen mieleen, erityisesti tuo oikean jalan "ylikäyttäminen" jäi ihmetyttämään minua todella paljon. Mistä ihmeestä tämmöinen saattaisi johtua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti