keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

109. Minun ja Petterin kehitys osa. 1

Ensimmäisen kokeilukerran kuva
(Postaukset tulee osittain, ettei tästä tule todella sotkuista tekstiä kun on rajallinen tila kirjoittaa)

Kaikki alkoi 4.7, Olin etsiskelemässä itselleni vuokrahevosta tai ponia treenikaveriksi kun ratsastuskoulun kerran viikossa tunnit ei enään motivoinnut yhtään. Hevostalli.netistä löysinkin neljä ehdokasta vuokralle, yksi niistä oli Petteri.
Laitoin sähköpostissa viestiä kaikille neljälle joista yksi vastasi, Petterin omistaja Anna. Myöhemmin sain vielä viestejä kahdelta ihmiseltä että voisi vuokrata niiden kisahevosta minulle mutta ne olivat aivan liian kaukana. Jospa ihmiset osaisi lukea että siinä luki Espoon lähettyvillä, ei Tampereella.
Aika huonolta tilanne näytti, laitoin viestiä neljälle henkilölle ja yksi vastasi? Oliko kaikki huijauksia vai eikö ihmisiä oikeasti kiinnosta hevosensa liikuttelut?


Ekoista kerroista Petterin kanssa kun päätin mennä ilman satulaa...

Noh kuitenkin, Petteristä kerrottiin minulle jotain tietoa. Poni oli 140cm 9-vuotias Palomino ruuna. Poni oli käynnyt esimerkiksi Tampereen hevosmessuilla esiintymässä ja oli tasoltaan n. heB ja esteillä 70cm. Lähdin tietysti kokeilemaan Petteriä heti kun oli mahdollista, 12.7 josta löytyykin postaus.
Siitä se sitten lähti liikkeelle! En kokeilukerran perusteella mitenkään jäännyt rakastamaan Petteriä, normaali poni. Olin vähän kahden vaiheella, joko vuokraisin ponia tai sitten en. Petteri ekan kerran perusteella ollut mitenkään hirveen osaava vaikka oikeaasti se oli vaan ratsastaja joka ei osanut ratsastaa Petterin tavalla!

Ensimmäiset kunnolliset kuvat meistä syksyltä!

Petterin luonteessa oli jotain joka kiehtoi minua, vaikka se ei ollutkaan ensimmäisten kertojen aikana yhtään hyvä ratsastaa ja suurimmaksi osaksi vain sählättiin jotain omia. Näin siis ponissa potentiaalia, jos itse huomaan virheeni korjaan ne nopeemmin sillon myös helpommin opin ratsastaa ponia. Aivojen käyttö oli tässä tapauksessa paras idea. Ratsastuskoulutunneilla sinulle kerrotaan virheet mutta et välttämättä sisäistä niitä vaan keskityt siihen ratsastamiseen sillä et tosiaankaan haluaa huutoja ratsastuksenopettajaltasi!
Nyt ei ollut ratsastuksenopettajaa vaan piti miettiä maalaisjärjellä miten toimia, mikä meni pieleen ja korjata se. Itsehän nyt määräsin kauan ratsastan ja mitä teen.


Niin kuin varmaan kerroinkin alussa meillä ei Petterillä edes noussut laukka. Kuulostaa ak-tasoisen ongelmalta mutta ainoa ongelma ollut se että olin koko elämäni ratsastanut erinlaisella "tyyliillä" enkä osannut kommunikoida Petterin kanssa oikein. Tässä taas ratsastuskoulu hyppää kuviin, en ole itse saannut ajatella miten tehdä opettaja aina kertoi miten tehä ja mitä korjata. Tämän takia suosittelen ehdottomasti vuokraponia jos sinulla on niin hyvä itseluottamus että pystyt itse tietämään virheesi ja korjata ne JÄRKEVÄSTI!
Ette tiedäkkään kuinka monta kertaa minulle naurettiin siitä etten saannut maailman helpoimmalla ponilla nousemaan laukkaa. Korjauksena en pitänyt laukkaamistä kun se ei selvästikkään sujunut. Aloin ratsastamaan koko ensimmäiset kolme viikkoa vain ravissa ja käynnissä. Työskenteltiin Petterin kanssa paljon ympyröillä hakien tuntumaa ja miettien miten mihin apuun poni reagoi. Välillä oli niin lähellä että olisin purskahtanut itkuun kun MIKÄÄN ei onnistunut mutta minulla pysyi kuitenkin jostain oudosta syystä luottamus ja usko pieneen kultaiseen Petteriin.


Ravin ollessa kunnossa aloimme vähitellen laukkaamaan pieniä pätkiä ja nostoja Petterillä. Joka kerta meni paremmin, välillä ei pysytty edes ympyrällä. Kuinka surkea olen ollut... Huoh.
Laukkasin alkuun pitkään vain suorilla urilla ja työskentelin ravissa vaikka mitä.
Laukan sujuessa siirryttiin ympyrälle laukkaamaan hieman pidempiä pätkiä. Ympyrä oli todella epätasainen ja Petteri yleensä puski sisäänpäin mikä oli epätavallista ratsastuskouluhevosten karatessa ympyrältä ja siksi en taaskaan osanut ratsastaa. AIVAN tosissani en saannut nousemaan laukkaa aina, yleensä kyllä laukkasin edes yhden pitkänsivun ensimmäisillä viikoilla eli en ihan vain ravissa työskennellyt. Pikkuhiljaa lisäsin ratsastukseen loivia kiemurauria niin että saataisiin Petteri taipumaan paremmin myös muun avulla kun ympyröillä.


Sitten olikin aika ensimmäiselle estetunnille. Jännitys oli jotain järkyttävää, en ollut hypännyt yli 40cm pystyjä sen jälkeen että saavuin kiloon. Noh estetunti meni niin ja näin, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jatkettiin kuitenkin sitkeästi treenaamista Petterillä koulussa ilman satulaa ja satulalla. Laukka sujui niin ja näin, ympyröiltä karattiin vaikka kuinka monta kertaa ja ohjat oli aivan liian pitkät. Pitkä työ alkoi tuottamaan tulosta ja pikkuhiljaa saatiinkin jonkinlainen muoto kasattua.


Muodon tullessa sainkin ystäviäni niin kuin esimerkiksi Frejan pitämään minulle tuntia jolla opin todella paljon uusia asioita ja havaittiin uusia juttuja miten ratsastaa Petteriä. Päästiin kerran vielä hyppäämään ennen talvea joka meni oikeastaan todella hyvin! Syksyllä päästiin myös peltoilemaan, välillä pompittiin pilviä kohti ja välillä menikin ihan nätisti!

Tässä yksi kuuluisa peltokerta, ranteeni taitoin kyllä toisessa tippumisessa ja se olikin "paketissa" viikonlopun yli :D
Petteristä ei ehkä heti uskoisi tämmöistä puolta kun 99% kerroista se on maailman ihanin poni mutta on ne eläimetkin arvaamattomia... 

 Talvi tuli ja kehitys hyppäsi askeleen taakseppäin. Nyt ei voinnut aina laukata kunnolla, oli vain puolikas tai vähemmän kenttää käytössä. Välillä kenttä oli niin jäässä ettei pystynyt ratsastaa, välillä niin ettei pystynyt laukkaamaan mutta välillä myös hyvässä kunnossa lumikerroksella ja päästiin treenaamaan kunnolla!


Talvella käytiin myös vetelemässä ensimmäiset laukka rallit josta kyllä huomasi että Petterin laukkatekniikka ei ehkä ollut paras :D Jatkettiin kuitenkin treenaamista vaihtelevien tulosten kera.
Ajattelin lopettaa tämän osan tähän että joku jaksaa lukea tämän romaanin :D Jos haluaatte vielä jatko-osan toteutan sen ehdottomasti!

8 kommenttia: