keskiviikko 18. toukokuuta 2016

95. Keskiviikon kaksi ratsua



Tänään pääsinkin pitkästä aikaan taas Kentin selkään, jos alkuverkkailua soukassa ei lasketa. Aloitin ratsastamalla Petterin. Haettiin likaiset Texasin ja Petterin laitumelta harjttavaksi. Varustettiin ponit ja lähdimme kohti kenttää. Ratsastin Petterin ja Kentin tänään melko yksinkertaisesti, selkäni ja olkapääni oireillut niin paljon viimeaikoina etten viitsinyt väkisin koittaa ratsastaa mitään vaikeita kiemuroita... Pitäisi kai raahauta pikkuhiljaa lääkäriin mutta ei just nyt "kisakaudella" motivoisi saada kuukausien liikuntakieltoa. Miten jos vaikka mentäisiin asiaan, eikä seliteltäisi turhia :D


Aloitin kävelemällä alkukäynnit molemmissa suunnissa. Petteri tuntui todella laiskalta koko tunnin läpi mikä oli sinänsä hyvä juttu niin ei tarvinnut ainakaan pidätellä ja pääsi ratsastamaan pohkeilla!
Alkukäyntien jälkeen aloitin työskentelemään Petterillä käynnissä. Keskihalkasijalta uralle väistätin sitä ensimmäiseksi käynnissä ja sitten ravissa. Väistöt menivät todella hyvin kun Petteri ei ollut niin nopealla päällä tänään niin pystyi rauhassa keskittymään tekemiseen. Ravissa väistöt menivät aivan superhyvin! Parin voltin ja pysähdyksen jälkeen pääsinkin työskentelemään raviin.


Ravissa aloitin tekemällä suuria päätyympyröitä. Päätyymypröillä koitin tarkkailla erityisesti käsiäni, ettei ranteeni taipuisi taas jonnekkin metsään kohti... Ravissa Petteri tuntui todella hyvältä ja lähti alusta asti kulkemaan todella hyvin ja rennosti. Ravissa halusin vielä jatkaa onnistuneita väistöjä. Tehtäväkseni päätin pidentää ravia niin paljon kun Petteristä irti lähti ja toisella puolella tehdä temponvaihteluja hitaan ja reippaan ravin välillä. Jokatoisella kerralla jätin pois jonkun niistä ja täin keskihalkasijalta uralle raviväistöä. Ravinpidennyksessä saatiinkin todella mainioita pätkiä kun ratsastaja vaan muisti pitää ratsunsa kasassa.


Petteri olikin ansainnut pienet välikäynnit jonka jälkeen pääsimme laukan pariin. Laukkasin vain keskiympyröillä ja päätyympyröillä. Aloitin nostamalla laukan ravista keskiympyrällä. Laukka ei mitenkään lähtenyt pyörimään tasaisesti, raipan huomautuksella Petteri vain lähti eteen mutta hyytyi pian. Asiaa en saannut yhtään korjattua niin päätin siirtyä laukkaamaan päätyympyröille. Päätyympyröillä sain laukan toimiman todella hyvin! Vaihdoin vielä suunnan ja laukkasin toiseen suuntaan. Petterillä oikea suunta meni todella hyvin mutta tämä suunta ei niinkään. Tyydyin kuitenkin viimeiseen onnistuneeseen laukkaan ja ravasin loppuravit ja käynnit.


Seuraavaksi pääsinkin talliin takaisin ja tällä kertaa Kentin selkään! Harjasin ja varustin Kentin ja lähdimme kenttää kohti. Aloitimne kävelemällä pitkät alkukäynnit jotka menikin Annan kanssa jutellessa tulevista kisoista Petterin kanssa! Alkukäyntien jälkeen aloitin verkkailemalla Kenttiä ympyröillä ravissa. Ympyrät ei ehkä ollut ihan meidän juttu kun toisesaa kulmassa oli aivan järkyttävän pelottavan mopon ääniä ja päätettiin sitten että aivan turhaan lähden leikkimään sinne kulmaan..


Kentillä kouluilu tai pienikään takanoja ei ole este-herran hommaa mikä vei minut koulutuuppailian aivan äärimmäiselle vaikeusalueelle... Ellen aivan vähän nojaa taakse lähden pyöristämään selkääni notkolle mikä ei tosiaankaan saisi tapahtua näin isoaskelisen hevosen selässä!
 Ympyröiden sijasta tein kahdeksikkoa ja kolmikaarista mikä näytti kelpaavan Kentillekkin ja saatiin hyviä ja rentoja pätkiä ravissa.


Ravailun jälkeen pistin selkäni kovalle koetukselle ja lähdin laukkaamaan Kentillä. Kent on yleensä aina uusien tai harvemmin kävien ratsastajien kanssa melko hidas alkuun mutta laukasta ei tarvitse tosiaankaan puhua! Siirryin rennossa ravissa keskiynpyrälle jossa nostinkin laukan. Laukassa tykkään todella paljon työskennellä Kentillä! Sen laukassa on niin paljon säätövaraa, välillä voi leikkiä kouluiliaa ja hidastella etanan tahtia mutta välillä pääseekin vauhtihirmu asialle :D Ratsastaessani Kentillä huomasin kyllä että aillä on itsellenikin paljon helpompi ratsastaa ja saada abut läpi kun esimerkiksi Petterillä kun jalkani ei ihan yllä oikeaaseen kohtaan.


Innostuin laukkaamaan melko paljon Kentillä kun sillä on niin helppo tehdä aivan mitä vain haluaa! Annakin vieressä naureskeli kuinka minä, ikuinen ravituuppailia innostuikin työskentelemään niin paljon laukassa. Tilaisuus tietenkin käytetään hyväksi kun Petterillä ei nämä laukat aina suju niin kuin tahtoisi...


Ravailin vielä loppuravit ja käynnit jonka jälkeen palasimme talliin. Näitä ratsastuskertoja ehdottomasti lisää! Kentillä haluaisin varsinkin jatkossakin päästä ratsastamaan kun sen verran erinlainen tapaus Petteriin verrattuna. Myös koonsa puolesta sanoisin että se on tavallaan parempi minulle ratsastaa kun Petterillä en aina pohkeita saa läpi jonka varsinkin huomaa sillon kun käytän estejalustimia että sillon kaikki avut menee läpi! Tälläisiä pohdintoja tällä kertaa, tykkäättekö tr mielummin mennä isommalla hevosella kun ponilla?

6 kommenttia:

  1. Kivan oloiset tunnit taas sulla, hienolta näyttää vieläkin noi kisakuvat!
    Itse olen enemmän "ponipuolella", koska en pääse hevosilla oikeastaan menemään, kun pituutena sellaiset huimat 146cm... Ratsastan siis pääasiassa yhdellä shetlanninponilla ja kolmella risteytysponilla, mutta välillä pääsen ratsastamaan myös suomenhevosia. Henkilökohtaisesti tykkään eniten isoista poneista, joiden säkä on melkein sen 150cm- minulle sopivia. Tosin, onhan se shettiskin minulle sopiva kun on sen verran pyöreä... Silti pituutta on sille vähän liikaa, kun en saa ratsastettua aina niin hyvin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon aika samoilla linjoilla sun kanssa! Minä tosiaankin varmaan tarvisinkin just jonkun 150-160 hepan joka olisikin sopivampi kun Petteri, kiitos :)

      Poista
    2. Joo, se sopivan kokoinen hevonen on ratsastettaessa myös ihan turvallisuusasia- niin hevoselle kuin ihmisellekin. Jos ratsu on liian pieni ja ratsastaja liian iso, ei ratsastaja pysty vaikuttamaan aktiivisesti hevoseensa, jos jalat laahaavat maassa. Ei se toki haittaa, jos ratsastaja on sopivan painoinen ja menee satunnaisesti pikkuponilla- ei se silloin mitään haittaa tee kyseiselle ponille. Jos poni on jatkuvasti liian pieni, myös oma istunta heikkenee huomattavasti- kokemusta kyllä löytyy t: shettisratsastaja ;)
      Jos heppa taas on liian iso, ei siihen voi saada kovin hyvää kontrollia, ja silloin kyseinen heppa ei välttämättä aina kuuntele, kun huomaa, että kyydissä on joku heiluva perunasäkki, joka painaa samanverran kuin kärpänen... Tällöin hevonen saattaa ottaa omia vapauksia, ja silloin se on ratsastajalle- kuten myös hevosellekin turvallisuusriski.

      Jotta pystyy vaikuttamaan hyvin (ja oikein) ratsuunsa, täytyy ratsun olla sopivan kokoinen. Silloin pystyy korjaamaan paremmin istuntaansa, kun poni on kunnolla hanskassa jne. jne.

      En tiedä, miksi tulin tätä tänne raportoimaan, mutta jonnekin piti tästä laittaa- omaa postausta varten :'D

      Poista
    3. Niimpä! itse ainakin olen ajatellut että jos joku sopiva hevonen sattuisi löytymään niin vähentelisin Petterin ratastusta ja lopuksi siirtyisin kokonaan sille (hevoselle), Petteri ei ehkä kooltaan ole sopivin minulle mut katotaa mitä tapahtuu :D

      Poista
  2. itse tykkään ratsastaa enemmän pikkuponeilla, askellajit on yleensä helpommat ja tykkään myös ponimaisuudesta :D Mulle oli tosi vaikeeta hyväksyä se että oon jo suurimmalle osalle shettiksistä liian iso, olisin vaan ikuisesti halunnu mennä shettiksillä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! On ponit kyllä kivoja mutta pituuskin pitää hyväksyä :(

      Poista